Työnohjaus ammatillisen kasvun ja työssä jaksamisen tukena

Työnohjaus aiheuttaa käsitteenä ajoittain hämmennystä. Käsite saattaa johtaa ajattelua harhaankin siinä mielessä, että kyse ei ole varsinaisesti kenenkään työn ohjaamisesta. Selvennetäänpä siis hiukan, mitä työnohjauksella oikein tarkoitetaan.

Työnohjaus voidaan määritellä ammatillisen kehittymisen prosessina, jossa ohjattava tarkastelee työhön liittyviä ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan. Työnohjaaja toimii tämän oppimisprosessin ohjaajana. Työnohjaaja ei anna suoria neuvoja, vaan keskiössä on ohjattavan oma ajatteluprosessi. Ohjattavalla onkin työnohjauksessa mahdollisuus jäsentää työtään ja omaa rooliaan työssä, tarkastella työhön liittyviä ajattelu- ja toimintamallejaan, käsitellä työhön liittyviä haastavia tilanteita sekä purkaa työn aiheuttamaa tunnekuormaa. Työnohjaus on tavoitteellista. Se kytkeytyy aina myös ohjattavan perustehtävään organisaatiossa ja voi palvella osaltaan myös laajemmin organisaation toiminnan kehittymistä. Prosessissa olennaista on jatkuva arviointi, jossa edistymistä peilataan alussa asetettuihin tavoitteisiin. Työnohjaus on kestoltaan tyypillisesti pitkähkö prosessi, joka edellyttää ohjattavan omaa motivaatiota ja sitoutumista. Pysyvät syvemmän tason muutokset vaativat aina aikansa.

Työnohjauksella on jo pitkä historia mm. sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla, jossa työnohjauksella on perinteisesti pyritty varmistamaan työn laatua, työssä jaksamista sekä ammatillista kehittymistä. Työnohjaus on kuitenkin hiljalleen saanut ansaitsemaansa jalansijaa myös muilla sektoreilla ja yritysmaailmassa.

Miksi sitten työnohjausta? Työnohjaus voi tutkitusti edistää mm. ohjattavan ammatti-identiteetin vahvistumista, tukea ammatillista kehittymistä, lisätä yhteistyön toimivuutta ja parantaa työssä jaksamista, motivaatiota sekä työn laatua. Työnohjauksen on todettu myös lisäävän itsetuntemusta sekä edistävän johtajuuden kehittymistä. Työnohjauksen myönteisten vaikutusten voidaan tutkimusten perusteella odottaa heijastuvan laajemminkin työyhteisöön ja organisaatioon, myös taloudellisten hyötyjen näkökulmasta esimerkiksi sairauspoissaolojen vähentymisen ja tuottavuuden kasvun kautta.

Tässä ajassa työelämä on monien haasteiden äärellä. ”Etävuosi” on haastanut johtamisen, itsensä johtamisen ja yhteenkuuluvuuden. Kulunut vuosi on tuonut paljon epävarmuutta, vaatinut joustoa ja sopeutumista. Uusia toimintatapoja on täytynyt rakentaa, nopeastikin. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksen tulokset kertovat työuupumuksen ja työssä tylsistymisen lisääntyneen. Yksi keino tässä ajassa työssä jaksamisen, itsensä johtamisen ja johtamisen tukemiseen on työnohjaus. Se tarjoaa paikan tarkastella omaa toimintaa ja etsiä keinoja tehdä työtään kestävällä, ammatillista kasvua ja hyvinvointia edistävällä tavalla.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

Alhanen, K., Kansanaho, A., Ahtiainen, O-P., Kangas, M., Soini, T. & Soininen, J. (2016). Työnohjauksen käsikirja. Helsinki: Books On Demand.

Hakanen, J. & Kaltiainen, J. (2021). Miten Suomi voi? -tutkimus: Työhyvinvoinnin kehittyminen loppuvuodesta 2019 loppuvuoteen 2020. Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/tutkimushanke/miten-suomi-voi/

Keski-Luopa, L. (2018). Kohti kokonaisvaltaista työnohjauksen teoriaa. Työnohjaus intersubjektiivisena kehitysprosessina. Jyväskylä: Metanoia Insituutti.

Paunonen-Ilmonen, M. (2001). Työnohjaus – toiminnan laadunhallinnan varmistaja. Helsinki: Sued Management Oy. (4. painos, 2015)

Paunonen-Ilmonen, M. & Heinonen, U. (2015). Työnohjaus- ja coachingtoiminnan vaikuttavuus. Helsinki: Sued Management Oy.

Suomen Työnohjaajat ry. https://www.suomentyonohjaajat.fi/