Esihenkilön työn tunnuspiirteet ja työssä jaksaminen

Esihenkilön työhön eli johtamiseen liittyy tiettyjä tunnuspiirteitä, jotka työssä jaksamisen näkökulmasta nousevat mielenkiintoisina esille. Niihin liittyy potentiaalista kuormittavuutta, mutta toisaalta niihin saattaa kytkeytyä myös tehtävän palkitsevuutta ja haasteellisuutta. Olennaista on, että esihenkilöllä on mahdollisuus työstää ja jäsentää kokemuksiaan, mikä tukee jaksamista ja lisää hallinnan tunnetta.

Tarkastelen tässä esihenkilön työn tunnuspiirteitä sekä esihenkilönä kehittymistä ja esihenkilön työssä jaksamisen tukemista suomalaisessa johtamiskirjallisuudessa esitettyjen näkemysten valossa. Esihenkilön rooli sijoittuu työyhteisössä ikään kuin raja-alueelle suhteessa muuhun organisaatioon sekä organisaation ulkopuoliseen toimintaympäristöön ja häneen kohdistuu tässä roolissaan paikoin ristiriitaisiakin odotuksia sekä vaatimuksia (Juuti, 2018; Järvinen, 2014). Tehtävänä on edustaa organisaatiota tai toimia esimerkkinä monella tapaa niin organisaation sisällä kuin ulospäinkin (Järvinen, 2001; 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Johtajan on tärkeää säilyttää riittävä ammatillinen etäisyys suhteessa työyhteisöön, mikä mahdollistaa mm. itsenäisen päätöksenteon sekä ongelmakohtiin puuttumisen, mutta samaan aikaan rooli saattaa tuntua sangen yksinäiseltä (Järvinen, 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020).

Toisaalta riittävän ammatillisen etäisyyden rinnalla on säilytettävä ymmärtävä ja inhimillinen puoli (Järvinen, 2001). On tärkeää kuunnella, ymmärtää ja olla kiinnostunut. Voidakseen vaikuttaa on myös kyettävä ymmärtämään toisen kokemusta (Juuti, 2016). Esihenkilön on lisäksi otettava vastaan työyhteisönsä odotukset ja pettymykset, mikä kasaa tunnekuormaa esihenkilön kannettavaksi (Järvinen, 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Tietty tunne-etäisyys on säilytettävä, jotta tilanteisiin kykenee suhtautumaan ammatillisesti ja säilyttämään harkintakykynsä sekä johdonmukaisuutensa (Järvinen, 2001). Toisaalta on kuitenkin koko ajan myös pystyttävä havainnoimaan ja kuuntelemaan omia tunteitaan, jotka tarjoavat tärkeää tietoa tilanteessa (em. lähde).

Edellä kuvatut esihenkilön työn tunnuspiirteet voivat toimia yhtenä väylänä esihenkilöiden työssä jaksamisen tarkasteluun ja vahvistamiseen. Johtamistaitojaan voi jatkuvasti parantaa ja esihenkilönä kehittyä. Itsetuntemus sekä omien kokemusten, ajatusten ja tunteiden reflektointi luovat pohjaa kehittymiselle (Juuti, 2016; Järvinen, 2018; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Ymmärrys ihmisten ja ryhmien käyttäytymisestä puolestaan voi helpottaa monessa arjen kohtaamisessa sekä tuoda erityisesti haastaviin tilanteisiin lisää hallinnan tunnetta (Järvinen, 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Osaamisensa kehittäminen ja oman johtajuuden työstäminen voivat edistää myös jaksamista työssä. Lisäksi on tärkeää, että esihenkilöllä itsellään on luottamuksellinen paikka purkaa ja käsitellä tunnekuormaansa (Juuti, 2016; Järvinen, 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Onkin arvokasta, että esihenkilöllä on mahdollisuus jäsentää ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan sekä saada tukea ammatilliseen kehittymiseen. Myös vertaistuki voi olla rikkaus, joka kantaa yksinäisessä roolissa.

Lähteet ja kirjallisuutta:

Juuti, P. (2016). Johtamisen kehittäminen. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Juuti, P. (2018). Huono johtaminen. Tuhon tieltä toimivaan työyhteisöön. Helsinki: Gaudeamus.

Järvinen, P. (2001). Onnistu esimiehenä. Helsinki: WSOY.

Järvinen, P. (2014). Esimiestyö ongelmatilanteissa. Helsinki: Talentum.

Järvinen, P. (2018). Ammatillinen käyttäytyminen. Tie onnistumiseen. Helsinki: Alma Talent.

Paunonen-Ilmonen, M. & Heinonen, U. (2020). Hyvän johtamisen ainekset – Johdon ja esimiesten työnohjauksesta. Sued Management Oy.

Stressinhallintaa korona-ajan työelämässä

Olemme vuoden verran eläneet hyvin poikkeuksellista aikaa monenlaisten tunteiden siivittämänä. Työelämässä vuosi on vaatinut monella tapaa sopeutumista uuteen. Etätyötä, rajoituksia, suosituksia, ohjeistuksia ja epävarmuutta. On ennusteita, arvioita ja laskelmia, mutta kukaan ei varmuudella tiedä, miten tilanne etenee. Monen kohdalla tulevaan liittyy huolta ja pelkoa esimerkiksi töiden jatkumisesta, taloudellisesta tilanteesta, sairastumisesta tai jaksamisesta työssä kasvaneen kuormituksen kanssa. Tilanteet ovat erilaisia, mutta epävarmuus on esillä monessa kohtaa.

Stressi ja stressinhallinta tarjoavat yhden näkökulman tarkastella työelämäämme poikkeusolojen keskellä ja löytää keinoja tukea omaa hyvinvointia tilanteessa. Jos stressiä tarkastellaan Lazaruksen (1966) näkemysten valossa, stressin määritelmässä nousee keskeiseen asemaan yksilön oma tulkinta tilanteesta. Arvio siitä, miten uhkaava tai haastava tilanne on ja miten hyvin omat voimavarat riittävät vastaamaan tilanteen asettamiin vaatimuksiin. Uhan ei tarvitse olla edes todellinen, vaan jo tulkinta sen mahdollisuudesta riittää synnyttämään stressitilan. Tästä näkökulmasta voidaan ymmärtää, miten monella tapaa koronavirus kaikkine seurauksineen voi saada aikaan stressiä.

Miten sitten tulla toimeen tämän stressin kanssa? Stressinhallintaa voidaan lähestyä esimerkiksi tilanteen ratkaisun tai stressioireiden helpottamisen näkökulmista. Koronan kohdalla omat vaikutusmahdollisuutemme ovat rajalliset. Voimme tehdä oman osamme tilanteessa, mutta varsinaisesti emme tätä stressin aiheuttajaa voi suoraan kontrolloida tai poistaa. Yleensä joka tilanteessa on kuitenkin asioita, joihin omat vaikutusmahdollisuudet ulottuvat. Ne on tärkeä tunnistaa ja samalla pohtia, mitä konkreettisia asioita omassa työssään, työyhteisössään ja elämässään laajemminkin voi tehdä tilanteen muuttamiseksi hyvinvointia edistävään suuntaan.

Lisäksi voimme suunnata energiaamme löytääksemme keinoja tulla stressin kanssa paremmin toimeen. Eräs oivallinen näkökulma tähän on omien voimavarojen vahvistaminen. Tyypillisesti meillä on monenlaisia työhön liittyviä ja henkilökohtaisia voimavaroja, joista emme aina ole edes tietoisia. Voikin olla mielekästä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan, mitkä ovat niitä asioita, jotka työssä auttavat jaksamaan? Mitkä asiat auttavat saavuttamaan tavoitteita tai lisäävät motivaatiota ja innostusta työhön? Miten voin lisätä näitä tekijöitä? Entä mitkä omat henkilökohtaiset voimavarat ovat aiemmin auttaneet selviytymään haasteista? Mitä vahvuuksia minulla on? Mitkä asiat ovat elämässäni merkityksellisiä ja voimaa antavia? Miten voin näitä voimavaroja valjastaa nyt oman hyvinvointini tueksi? Samaan tapaan voimme tunnistaa voimavarojamme ja vahvistaa niiden käyttöä myös työyhteisöissämme.

Toinen lähestymistapa stressin kanssa toimeen tulemisessa on löytää keinoja rauhoittaa oman kehon stressireaktiota. Stressi aikaansaa monenlaisia hermostollisia ja hormonaalisia muutoksia automaattisesti. Näiden fysiologisten reaktioiden rauhoittamiseen voi etsiä itselleen sopivaa tapaa esimerkiksi erilaisten rentoutumis-, tietoisuustaito- ja hengitysharjoitusten avulla. Luontoympäristöjen tarjoamia mahdollisuuksia ei myöskään kannata unohtaa. Luonnossa oleilulla on tutkitusti monenlaisia myönteisiä vaikutuksia kehomme fysiologiseen tilaan sekä myös esimerkiksi mielialaan ja keskittymiskykyyn.

Myös palautumisesta, unesta, liikunnasta ja terveellisistä ravintotottumuksista huolehtiminen tukevat stressinhallintaa. Erityisesti stressin lisääntyessä olemme kuitenkin usein valitettavasti taipuvaisia karsimaan juuri näistä. Tasapainon löytäminen arkeen tekemisen ja vapaan välille on merkityksellistä. Työ vaatii vastapainokseen levon. Kulutetut energiavarannot on korvattava uusilla.

Tärkeää on myös pysähtyminen hetkeksi omien ajatusten ja tunteiden äärelle. Uskallus kohdata omat tunteensa tilanteessa. Kuulla, mistä ne kertovat. Mahdollisuus peilata omia tulkintojaan ja uskomuksiaan, ehkä haastaakin itseään tarkastelemaan asioita eri näkökulmista. Jos en voi muuttaa jotakin konkreettista, voinko muuttaa suhtautumistapaani asiaan? Tällainen reflektointi voi olla vielä rikkaampaa, mikäli rinnalla on joku, jonka kanssa ajatuksiaan ja tunteitaan voi avoimesti ja turvallisesti puntaroida.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

Hakanen, J. (2011). Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/tyon-imu-opas/

Kinnunen, U. (2019). Työstressi ja siitä palautuminen. Teoksessa Heiskanen, T., Syvänen, S. & Rissanen, T. (toim.) Mihin työelämä on menossa? – tutkimuksen näkökulmia. Tampere: Tampere University Press, 217-244. http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201911296426

Manka, M-L. (2015). Stressikirja. Mistä virtaa? Helsinki: Talentum

Nummelin, T. (2020). Hallitse stressiä. Tunnetaidoilla irti paineista. Atena Kustannus.

Pietikäinen, A. (2014). Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Helsinki: Duodecim.