Stressinhallintaa korona-ajan työelämässä

Olemme vuoden verran eläneet hyvin poikkeuksellista aikaa monenlaisten tunteiden siivittämänä. Työelämässä vuosi on vaatinut monella tapaa sopeutumista uuteen. Etätyötä, rajoituksia, suosituksia, ohjeistuksia ja epävarmuutta. On ennusteita, arvioita ja laskelmia, mutta kukaan ei varmuudella tiedä, miten tilanne etenee. Monen kohdalla tulevaan liittyy huolta ja pelkoa esimerkiksi töiden jatkumisesta, taloudellisesta tilanteesta, sairastumisesta tai jaksamisesta työssä kasvaneen kuormituksen kanssa. Tilanteet ovat erilaisia, mutta epävarmuus on esillä monessa kohtaa.

Stressi ja stressinhallinta tarjoavat yhden näkökulman tarkastella työelämäämme poikkeusolojen keskellä ja löytää keinoja tukea omaa hyvinvointia tilanteessa. Jos stressiä tarkastellaan Lazaruksen (1966) näkemysten valossa, stressin määritelmässä nousee keskeiseen asemaan yksilön oma tulkinta tilanteesta. Arvio siitä, miten uhkaava tai haastava tilanne on ja miten hyvin omat voimavarat riittävät vastaamaan tilanteen asettamiin vaatimuksiin. Uhan ei tarvitse olla edes todellinen, vaan jo tulkinta sen mahdollisuudesta riittää synnyttämään stressitilan. Tästä näkökulmasta voidaan ymmärtää, miten monella tapaa koronavirus kaikkine seurauksineen voi saada aikaan stressiä.

Miten sitten tulla toimeen tämän stressin kanssa? Stressinhallintaa voidaan lähestyä esimerkiksi tilanteen ratkaisun tai stressioireiden helpottamisen näkökulmista. Koronan kohdalla omat vaikutusmahdollisuutemme ovat rajalliset. Voimme tehdä oman osamme tilanteessa, mutta varsinaisesti emme tätä stressin aiheuttajaa voi suoraan kontrolloida tai poistaa. Yleensä joka tilanteessa on kuitenkin asioita, joihin omat vaikutusmahdollisuudet ulottuvat. Ne on tärkeä tunnistaa ja samalla pohtia, mitä konkreettisia asioita omassa työssään, työyhteisössään ja elämässään laajemminkin voi tehdä tilanteen muuttamiseksi hyvinvointia edistävään suuntaan.

Lisäksi voimme suunnata energiaamme löytääksemme keinoja tulla stressin kanssa paremmin toimeen. Eräs oivallinen näkökulma tähän on omien voimavarojen vahvistaminen. Tyypillisesti meillä on monenlaisia työhön liittyviä ja henkilökohtaisia voimavaroja, joista emme aina ole edes tietoisia. Voikin olla mielekästä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan, mitkä ovat niitä asioita, jotka työssä auttavat jaksamaan? Mitkä asiat auttavat saavuttamaan tavoitteita tai lisäävät motivaatiota ja innostusta työhön? Miten voin lisätä näitä tekijöitä? Entä mitkä omat henkilökohtaiset voimavarat ovat aiemmin auttaneet selviytymään haasteista? Mitä vahvuuksia minulla on? Mitkä asiat ovat elämässäni merkityksellisiä ja voimaa antavia? Miten voin näitä voimavaroja valjastaa nyt oman hyvinvointini tueksi? Samaan tapaan voimme tunnistaa voimavarojamme ja vahvistaa niiden käyttöä myös työyhteisöissämme.

Toinen lähestymistapa stressin kanssa toimeen tulemisessa on löytää keinoja rauhoittaa oman kehon stressireaktiota. Stressi aikaansaa monenlaisia hermostollisia ja hormonaalisia muutoksia automaattisesti. Näiden fysiologisten reaktioiden rauhoittamiseen voi etsiä itselleen sopivaa tapaa esimerkiksi erilaisten rentoutumis-, tietoisuustaito- ja hengitysharjoitusten avulla. Luontoympäristöjen tarjoamia mahdollisuuksia ei myöskään kannata unohtaa. Luonnossa oleilulla on tutkitusti monenlaisia myönteisiä vaikutuksia kehomme fysiologiseen tilaan sekä myös esimerkiksi mielialaan ja keskittymiskykyyn.

Myös palautumisesta, unesta, liikunnasta ja terveellisistä ravintotottumuksista huolehtiminen tukevat stressinhallintaa. Erityisesti stressin lisääntyessä olemme kuitenkin usein valitettavasti taipuvaisia karsimaan juuri näistä. Tasapainon löytäminen arkeen tekemisen ja vapaan välille on merkityksellistä. Työ vaatii vastapainokseen levon. Kulutetut energiavarannot on korvattava uusilla.

Tärkeää on myös pysähtyminen hetkeksi omien ajatusten ja tunteiden äärelle. Uskallus kohdata omat tunteensa tilanteessa. Kuulla, mistä ne kertovat. Mahdollisuus peilata omia tulkintojaan ja uskomuksiaan, ehkä haastaakin itseään tarkastelemaan asioita eri näkökulmista. Jos en voi muuttaa jotakin konkreettista, voinko muuttaa suhtautumistapaani asiaan? Tällainen reflektointi voi olla vielä rikkaampaa, mikäli rinnalla on joku, jonka kanssa ajatuksiaan ja tunteitaan voi avoimesti ja turvallisesti puntaroida.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

Hakanen, J. (2011). Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/tyon-imu-opas/

Kinnunen, U. (2019). Työstressi ja siitä palautuminen. Teoksessa Heiskanen, T., Syvänen, S. & Rissanen, T. (toim.) Mihin työelämä on menossa? – tutkimuksen näkökulmia. Tampere: Tampere University Press, 217-244. http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201911296426

Manka, M-L. (2015). Stressikirja. Mistä virtaa? Helsinki: Talentum

Nummelin, T. (2020). Hallitse stressiä. Tunnetaidoilla irti paineista. Atena Kustannus.

Pietikäinen, A. (2014). Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Helsinki: Duodecim.