Esihenkilön työn tunnuspiirteet ja työssä jaksaminen

Esihenkilön työhön eli johtamiseen liittyy tiettyjä tunnuspiirteitä, jotka työssä jaksamisen näkökulmasta nousevat mielenkiintoisina esille. Niihin liittyy potentiaalista kuormittavuutta, mutta toisaalta niihin saattaa kytkeytyä myös tehtävän palkitsevuutta ja haasteellisuutta. Olennaista on, että esihenkilöllä on mahdollisuus työstää ja jäsentää kokemuksiaan, mikä tukee jaksamista ja lisää hallinnan tunnetta.

Tarkastelen tässä esihenkilön työn tunnuspiirteitä sekä esihenkilönä kehittymistä ja esihenkilön työssä jaksamisen tukemista suomalaisessa johtamiskirjallisuudessa esitettyjen näkemysten valossa. Esihenkilön rooli sijoittuu työyhteisössä ikään kuin raja-alueelle suhteessa muuhun organisaatioon sekä organisaation ulkopuoliseen toimintaympäristöön ja häneen kohdistuu tässä roolissaan paikoin ristiriitaisiakin odotuksia sekä vaatimuksia (Juuti, 2018; Järvinen, 2014). Tehtävänä on edustaa organisaatiota tai toimia esimerkkinä monella tapaa niin organisaation sisällä kuin ulospäinkin (Järvinen, 2001; 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Johtajan on tärkeää säilyttää riittävä ammatillinen etäisyys suhteessa työyhteisöön, mikä mahdollistaa mm. itsenäisen päätöksenteon sekä ongelmakohtiin puuttumisen, mutta samaan aikaan rooli saattaa tuntua sangen yksinäiseltä (Järvinen, 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020).

Toisaalta riittävän ammatillisen etäisyyden rinnalla on säilytettävä ymmärtävä ja inhimillinen puoli (Järvinen, 2001). On tärkeää kuunnella, ymmärtää ja olla kiinnostunut. Voidakseen vaikuttaa on myös kyettävä ymmärtämään toisen kokemusta (Juuti, 2016). Esihenkilön on lisäksi otettava vastaan työyhteisönsä odotukset ja pettymykset, mikä kasaa tunnekuormaa esihenkilön kannettavaksi (Järvinen, 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Tietty tunne-etäisyys on säilytettävä, jotta tilanteisiin kykenee suhtautumaan ammatillisesti ja säilyttämään harkintakykynsä sekä johdonmukaisuutensa (Järvinen, 2001). Toisaalta on kuitenkin koko ajan myös pystyttävä havainnoimaan ja kuuntelemaan omia tunteitaan, jotka tarjoavat tärkeää tietoa tilanteessa (em. lähde).

Edellä kuvatut esihenkilön työn tunnuspiirteet voivat toimia yhtenä väylänä esihenkilöiden työssä jaksamisen tarkasteluun ja vahvistamiseen. Johtamistaitojaan voi jatkuvasti parantaa ja esihenkilönä kehittyä. Itsetuntemus sekä omien kokemusten, ajatusten ja tunteiden reflektointi luovat pohjaa kehittymiselle (Juuti, 2016; Järvinen, 2018; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Ymmärrys ihmisten ja ryhmien käyttäytymisestä puolestaan voi helpottaa monessa arjen kohtaamisessa sekä tuoda erityisesti haastaviin tilanteisiin lisää hallinnan tunnetta (Järvinen, 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Osaamisensa kehittäminen ja oman johtajuuden työstäminen voivat edistää myös jaksamista työssä. Lisäksi on tärkeää, että esihenkilöllä itsellään on luottamuksellinen paikka purkaa ja käsitellä tunnekuormaansa (Juuti, 2016; Järvinen, 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Onkin arvokasta, että esihenkilöllä on mahdollisuus jäsentää ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan sekä saada tukea ammatilliseen kehittymiseen. Myös vertaistuki voi olla rikkaus, joka kantaa yksinäisessä roolissa.

Lähteet ja kirjallisuutta:

Juuti, P. (2016). Johtamisen kehittäminen. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Juuti, P. (2018). Huono johtaminen. Tuhon tieltä toimivaan työyhteisöön. Helsinki: Gaudeamus.

Järvinen, P. (2001). Onnistu esimiehenä. Helsinki: WSOY.

Järvinen, P. (2014). Esimiestyö ongelmatilanteissa. Helsinki: Talentum.

Järvinen, P. (2018). Ammatillinen käyttäytyminen. Tie onnistumiseen. Helsinki: Alma Talent.

Paunonen-Ilmonen, M. & Heinonen, U. (2020). Hyvän johtamisen ainekset – Johdon ja esimiesten työnohjauksesta. Sued Management Oy.