Tarina työviikon keskeltä

Jälleen kiireinen työpäivä takana. Tunnet, että ajatukset risteilevät vielä keskeneräisissä tehtävissä ja tekemättömien töiden listassa. Tunnet ehkä hiukan ärtymystä ja vaikeutta olla läsnä kunnolla millekään tai kenellekään. Keskittyminen tuntuu haastavalta.

Päivä on ollut tiivis. Taukoja olisi voinut pitää enemmänkin. Tunnollisuutesi ja sinnikkyytesi usuttaisivat vielä jatkamaan päivää, jotta saisit mieltäsi kuormittavan keskeneräisen tehtävän valmiiksi. Keho käskee jo rauhoittumaan, mutta mieli ei oikein antaisi periksi. Pitäisi, täytyisi, ja jos oikein sinnittelisi, ehkä onnistuisi. Päätät kuitenkin kuunnella olotilaasi ja hellittää vaatimusten otteesta hetkeksi.

Niinpä lähdet ulos. Kävelet tuttua reittiä metsään. Ajatukset karkaavat työhön, mutta välillä huomiosi kiinnittyy ympäröiviin ääniin. Kuulet lintujen alkukesän konsertin. Ajatukset palaavat kesken jääneeseen tehtävään, kunnes katseesi kiinnittyy maasta pilkistäviin valkovuokkoihin ja sitten puun oksilla hyppivään oravaan. Alat huomata muitakin kesäisen luonnon merkkejä ympärilläsi. Kuulet askeltesi rapinan hiekkaisella metsätiellä. Vaikka huolet ja tehtävät risteilevät välillä mielessäsi, voit iloksesi huomata, että pystyt myös ajoittain olemaan täysin läsnä huomaamassa ja havainnoimassa luontoa ympärilläsi.

Pysähdyt lammen rannalle ja katselet auringossa kimmeltävää vettä. Tunnet kesäisen auringon lämmittävän poskillasi. Tuuli suhisee korvissasi. Hengität ja annat katseesi levätä maisemassa.

Palautumisen ja stressin lievittämisen kannalta luonto on monelle omakohtaisesti tärkeä. Luonnossa olemisella on myös tutkitusti merkittäviä hyötyjä psyykkiselle hyvinvoinnille. Esimerkiksi eräässä viime vuonna julkaistussa väitöskirjassa tarkasteltiin luontokäynteihin liittyviä elpymiskokemuksia kuten rentoutumista, rauhoittumista, ajatusten kirkastumista ja keskittymiskyvyn lisääntymistä sekä myönteisiä tunnekokemuksia (Pasanen 2020). Tutkimuksessa mm. havaittiin, että elpymistä ja mielialan parantumista kokivat luonnossa erityisesti ne, joiden tarve stressin lievittämiselle oli suurempi. Lisäksi todettiin, että luonnossa liikkuessa sekä luonnon havainnoiminen että huomion kiinnittyminen omiin ajatuksiin ja tunteisiin toimivat osaltaan elvyttävinä.

Palataankin vielä alun tarinaan. Kävelet kotiin päin. Huomaat, että olosi on jotenkin kevyempi. On enemmän tilaa hengittää. Asiat ovat asettuneet mittasuhteisiin. Tehtävälistasi ei lyhentynyt, mutta et koe enää samanlaista ahdistusta sen äärellä. Olet saattanut saada ideoita, ratkaisun ituja ainakin. Olet valmis myös kohtaamaan taas toisen ihmisen aidosti läsnä ollen. Päätät lähteä luontoon huomennakin.

Lähde:

Pasanen, T. (2020). Everyday physical activity in natural settings and subjective well-being: Direct connections and psychological mediators. Tampere University Dissertations: 187.