Tarina työviikon keskeltä

Jälleen kiireinen työpäivä takana. Tunnet, että ajatukset risteilevät vielä keskeneräisissä tehtävissä ja tekemättömien töiden listassa. Tunnet ehkä hiukan ärtymystä ja vaikeutta olla läsnä kunnolla millekään tai kenellekään. Keskittyminen tuntuu haastavalta.

Päivä on ollut tiivis. Taukoja olisi voinut pitää enemmänkin. Tunnollisuutesi ja sinnikkyytesi usuttaisivat vielä jatkamaan päivää, jotta saisit mieltäsi kuormittavan keskeneräisen tehtävän valmiiksi. Keho käskee jo rauhoittumaan, mutta mieli ei oikein antaisi periksi. Pitäisi, täytyisi, ja jos oikein sinnittelisi, ehkä onnistuisi. Päätät kuitenkin kuunnella olotilaasi ja hellittää vaatimusten otteesta hetkeksi.

Niinpä lähdet ulos. Kävelet tuttua reittiä metsään. Ajatukset karkaavat työhön, mutta välillä huomiosi kiinnittyy ympäröiviin ääniin. Kuulet lintujen alkukesän konsertin. Ajatukset palaavat kesken jääneeseen tehtävään, kunnes katseesi kiinnittyy maasta pilkistäviin valkovuokkoihin ja sitten puun oksilla hyppivään oravaan. Alat huomata muitakin kesäisen luonnon merkkejä ympärilläsi. Kuulet askeltesi rapinan hiekkaisella metsätiellä. Vaikka huolet ja tehtävät risteilevät välillä mielessäsi, voit iloksesi huomata, että pystyt myös ajoittain olemaan täysin läsnä huomaamassa ja havainnoimassa luontoa ympärilläsi.

Pysähdyt lammen rannalle ja katselet auringossa kimmeltävää vettä. Tunnet kesäisen auringon lämmittävän poskillasi. Tuuli suhisee korvissasi. Hengität ja annat katseesi levätä maisemassa.

Palautumisen ja stressin lievittämisen kannalta luonto on monelle omakohtaisesti tärkeä. Luonnossa olemisella on myös tutkitusti merkittäviä hyötyjä psyykkiselle hyvinvoinnille. Esimerkiksi eräässä viime vuonna julkaistussa väitöskirjassa tarkasteltiin luontokäynteihin liittyviä elpymiskokemuksia kuten rentoutumista, rauhoittumista, ajatusten kirkastumista ja keskittymiskyvyn lisääntymistä sekä myönteisiä tunnekokemuksia (Pasanen 2020). Tutkimuksessa mm. havaittiin, että elpymistä ja mielialan parantumista kokivat luonnossa erityisesti ne, joiden tarve stressin lievittämiselle oli suurempi. Lisäksi todettiin, että luonnossa liikkuessa sekä luonnon havainnoiminen että huomion kiinnittyminen omiin ajatuksiin ja tunteisiin toimivat osaltaan elvyttävinä.

Palataankin vielä alun tarinaan. Kävelet kotiin päin. Huomaat, että olosi on jotenkin kevyempi. On enemmän tilaa hengittää. Asiat ovat asettuneet mittasuhteisiin. Tehtävälistasi ei lyhentynyt, mutta et koe enää samanlaista ahdistusta sen äärellä. Olet saattanut saada ideoita, ratkaisun ituja ainakin. Olet valmis myös kohtaamaan taas toisen ihmisen aidosti läsnä ollen. Päätät lähteä luontoon huomennakin.

Lähde:

Pasanen, T. (2020). Everyday physical activity in natural settings and subjective well-being: Direct connections and psychological mediators. Tampere University Dissertations: 187.

Miten rakennat työpäivääsi?

Ajanhallinnasta ja sen haasteista puhutaan paljon. Eikä ihme, sillä tutkimustenkin perusteella työtahdin koetaan kiristyneen ja päällekkäisten tehtävien työssä lisääntyneen (esim. Mauno ym. 2019). Työelämä on monen kohdalla yhä intensiivisempää. Organisaatiotasolla ja työyhteisöissä työn vaatimusten kohtuullisuuteen ja toisaalta riittävien voimavarojen olemassaoloon onkin hyvä kiinnittää huomiota, koska niiden merkitys työhyvinvoinnin kannalta on keskeinen (esim. Schaufeli ym. 2009). Lisäksi työtehtävien ja tavoitteiden selkeys sekä työnteon sujuvuuden mahdollistavat rakenteet ja käytännöt ovet tärkeässä asemassa myös yksittäisen työntekijän ajanhallinnassa. Kuitenkin jokaisella on mahdollisuus myös miettiä, millä tavoin voi itse vaikuttaa oman työpäivän rakentumiseen.

Alkuun on hyvä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan omaa ajankäyttöään. Mihin aikani työpäivän aikana oikeastaan kuluu? Tämä tarkastelu voi tuottaa tärkeitä ja toisinaan yllättäviäkin havaintoja omasta ajankäytöstä. Kun peilaa toteumaa omaan perustehtäväänsä, voi tarkistaa priorisoinnin ja työpäivän suunnittelun onnistumista. Lisäksi voivat löytyä ne tekijät, jotka keskeisimmin haastavat omaa ajankäyttöä. Keskeytykset ja kaikenlaiset häiriötekijät uhmaavat työskentelyn fokusta ja saavat aivomme kuormittumaan (Huotilainen & Moisala, 2018). Multitaskaus, niin tehokkaalta kuin se äkkiseltään kuulostaisikin, on aivotutkimuksen näkökulmasta mahdotonta: tarkkaavaisuutemme voi kerrallaan kohdistua vain yhteen asiaan (Huotilainen & Moisala, 2018). Tehokkaan työskentelyvireen ja työhyvinvoinnin näkökulmasta on hyvä tarkastella lisäksi, löytyykö työpäivästä myös lyhyitä taukoja palautumiseen. Lyhyetkin elpymisen ja palautumisen mahdollistavat hetket voivat työpäivän aikana parantaa keskittymistä ja edesauttaa työssä jaksamista (Sianoja ym. 2018).

Mikäli pysähtyy vielä hiukan pidemmäksi aikaa tarkastelemaan omaa ajanhallintaansa, voi suunnata huomionsa omiin ajatuksiin. Mikä merkitys niillä on ajankäytön kannalta? Minkälaisen sisäisen puheen avulla kuljetat itseäsi läpi työpäivän? Löytyykö myötätuntoa itseä kohtaan paineiden keskellä vai suitsitko itseäsi eteenpäin yhä armottomammin, kun stressi lisääntyy? Tunnistatko ajattelutapoja, jotka heijastuvat ajankäyttöösi esimerkiksi vaatimuksina itseäsi kohtaan tai tarpeena pärjätä yksin? Tällaisten ajattelutottumusten kohdalla omaa suhtautumistaan ajatuksiinsa voi kuitenkin tarkastella myös siitä näkökulmasta, ovatko ajatukset todella koko totuus vai voisiko omia ajattelutottumuksiaan kenties joissakin tilanteissa myös kyseenalaistaa (ks. esim. Pietikäinen, 2014).

Ajanhallinta näyttäytyy varsin moniulotteisena ilmiönä, kun sitä pysähtyy tarkemmin miettimään. Ulkoapäin asettuvien vaatimusten ja tilannetekijöiden keskellä on kuitenkin mahdollisuus myös peilata omia toiminta- ja ajattelutapojaan sekä löytää omaa työhyvinvointiaan edistäviä keinoja oman työpäivän rakentamiseen.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

Huotilainen, M. & Moisala, M. (2018). Keskittymiskyvyn elvytysopas. Jyväskylä: Tuuma.

Mauno, S., Minkkinen, J. & Auvinen, E. (2019). Nakertaako työn intensiivisyyden lisääntyminen työssä suoriutumista ja työn merkityksellisyyttä? Vertaileva tutkimus eri ammattialoilla. Hallinnon tutkimus, 38 (4), 271-288.

Pietikäinen, A. (2014). Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Helsinki: Duodecim.

Schaufeli, W. B., Bakker, A. B. & van Rhenen, W. (2009). How changes in job demands and rsources predict burnout, work engagement, and sickness absenteeism. Journal of Organizational Behavior, 30, 893-917, doi: 10.1002/job.595

Sianoja, M., Syrek, C. J., de Bloom, J., Korpela, K. & Kinnunen, U. (2018). Enhancing daily well-being at work through lunchtime park walks and relaxation exercises: Recovery experiences as mediators. Journal of Occupational Health Psychology, 23 ( 3), 428-442. doi: 10.1037/ocp0000083

Esihenkilön työn tunnuspiirteet ja työssä jaksaminen

Esihenkilön työhön eli johtamiseen liittyy tiettyjä tunnuspiirteitä, jotka työssä jaksamisen näkökulmasta nousevat mielenkiintoisina esille. Niihin liittyy potentiaalista kuormittavuutta, mutta toisaalta niihin saattaa kytkeytyä myös tehtävän palkitsevuutta ja haasteellisuutta. Olennaista on, että esihenkilöllä on mahdollisuus työstää ja jäsentää kokemuksiaan, mikä tukee jaksamista ja lisää hallinnan tunnetta.

Tarkastelen tässä esihenkilön työn tunnuspiirteitä sekä esihenkilönä kehittymistä ja esihenkilön työssä jaksamisen tukemista suomalaisessa johtamiskirjallisuudessa esitettyjen näkemysten valossa. Esihenkilön rooli sijoittuu työyhteisössä ikään kuin raja-alueelle suhteessa muuhun organisaatioon sekä organisaation ulkopuoliseen toimintaympäristöön ja häneen kohdistuu tässä roolissaan paikoin ristiriitaisiakin odotuksia sekä vaatimuksia (Juuti, 2018; Järvinen, 2014). Tehtävänä on edustaa organisaatiota tai toimia esimerkkinä monella tapaa niin organisaation sisällä kuin ulospäinkin (Järvinen, 2001; 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Johtajan on tärkeää säilyttää riittävä ammatillinen etäisyys suhteessa työyhteisöön, mikä mahdollistaa mm. itsenäisen päätöksenteon sekä ongelmakohtiin puuttumisen, mutta samaan aikaan rooli saattaa tuntua sangen yksinäiseltä (Järvinen, 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020).

Toisaalta riittävän ammatillisen etäisyyden rinnalla on säilytettävä ymmärtävä ja inhimillinen puoli (Järvinen, 2001). On tärkeää kuunnella, ymmärtää ja olla kiinnostunut. Voidakseen vaikuttaa on myös kyettävä ymmärtämään toisen kokemusta (Juuti, 2016). Esihenkilön on lisäksi otettava vastaan työyhteisönsä odotukset ja pettymykset, mikä kasaa tunnekuormaa esihenkilön kannettavaksi (Järvinen, 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Tietty tunne-etäisyys on säilytettävä, jotta tilanteisiin kykenee suhtautumaan ammatillisesti ja säilyttämään harkintakykynsä sekä johdonmukaisuutensa (Järvinen, 2001). Toisaalta on kuitenkin koko ajan myös pystyttävä havainnoimaan ja kuuntelemaan omia tunteitaan, jotka tarjoavat tärkeää tietoa tilanteessa (em. lähde).

Edellä kuvatut esihenkilön työn tunnuspiirteet voivat toimia yhtenä väylänä esihenkilöiden työssä jaksamisen tarkasteluun ja vahvistamiseen. Johtamistaitojaan voi jatkuvasti parantaa ja esihenkilönä kehittyä. Itsetuntemus sekä omien kokemusten, ajatusten ja tunteiden reflektointi luovat pohjaa kehittymiselle (Juuti, 2016; Järvinen, 2018; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Ymmärrys ihmisten ja ryhmien käyttäytymisestä puolestaan voi helpottaa monessa arjen kohtaamisessa sekä tuoda erityisesti haastaviin tilanteisiin lisää hallinnan tunnetta (Järvinen, 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Osaamisensa kehittäminen ja oman johtajuuden työstäminen voivat edistää myös jaksamista työssä. Lisäksi on tärkeää, että esihenkilöllä itsellään on luottamuksellinen paikka purkaa ja käsitellä tunnekuormaansa (Juuti, 2016; Järvinen, 2014; Paunonen-Ilmonen & Heinonen, 2020). Onkin arvokasta, että esihenkilöllä on mahdollisuus jäsentää ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan sekä saada tukea ammatilliseen kehittymiseen. Myös vertaistuki voi olla rikkaus, joka kantaa yksinäisessä roolissa.

Lähteet ja kirjallisuutta:

Juuti, P. (2016). Johtamisen kehittäminen. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Juuti, P. (2018). Huono johtaminen. Tuhon tieltä toimivaan työyhteisöön. Helsinki: Gaudeamus.

Järvinen, P. (2001). Onnistu esimiehenä. Helsinki: WSOY.

Järvinen, P. (2014). Esimiestyö ongelmatilanteissa. Helsinki: Talentum.

Järvinen, P. (2018). Ammatillinen käyttäytyminen. Tie onnistumiseen. Helsinki: Alma Talent.

Paunonen-Ilmonen, M. & Heinonen, U. (2020). Hyvän johtamisen ainekset – Johdon ja esimiesten työnohjauksesta. Sued Management Oy.

Stressinhallintaa korona-ajan työelämässä

Olemme vuoden verran eläneet hyvin poikkeuksellista aikaa monenlaisten tunteiden siivittämänä. Työelämässä vuosi on vaatinut monella tapaa sopeutumista uuteen. Etätyötä, rajoituksia, suosituksia, ohjeistuksia ja epävarmuutta. On ennusteita, arvioita ja laskelmia, mutta kukaan ei varmuudella tiedä, miten tilanne etenee. Monen kohdalla tulevaan liittyy huolta ja pelkoa esimerkiksi töiden jatkumisesta, taloudellisesta tilanteesta, sairastumisesta tai jaksamisesta työssä kasvaneen kuormituksen kanssa. Tilanteet ovat erilaisia, mutta epävarmuus on esillä monessa kohtaa.

Stressi ja stressinhallinta tarjoavat yhden näkökulman tarkastella työelämäämme poikkeusolojen keskellä ja löytää keinoja tukea omaa hyvinvointia tilanteessa. Jos stressiä tarkastellaan Lazaruksen (1966) näkemysten valossa, stressin määritelmässä nousee keskeiseen asemaan yksilön oma tulkinta tilanteesta. Arvio siitä, miten uhkaava tai haastava tilanne on ja miten hyvin omat voimavarat riittävät vastaamaan tilanteen asettamiin vaatimuksiin. Uhan ei tarvitse olla edes todellinen, vaan jo tulkinta sen mahdollisuudesta riittää synnyttämään stressitilan. Tästä näkökulmasta voidaan ymmärtää, miten monella tapaa koronavirus kaikkine seurauksineen voi saada aikaan stressiä.

Miten sitten tulla toimeen tämän stressin kanssa? Stressinhallintaa voidaan lähestyä esimerkiksi tilanteen ratkaisun tai stressioireiden helpottamisen näkökulmista. Koronan kohdalla omat vaikutusmahdollisuutemme ovat rajalliset. Voimme tehdä oman osamme tilanteessa, mutta varsinaisesti emme tätä stressin aiheuttajaa voi suoraan kontrolloida tai poistaa. Yleensä joka tilanteessa on kuitenkin asioita, joihin omat vaikutusmahdollisuudet ulottuvat. Ne on tärkeä tunnistaa ja samalla pohtia, mitä konkreettisia asioita omassa työssään, työyhteisössään ja elämässään laajemminkin voi tehdä tilanteen muuttamiseksi hyvinvointia edistävään suuntaan.

Lisäksi voimme suunnata energiaamme löytääksemme keinoja tulla stressin kanssa paremmin toimeen. Eräs oivallinen näkökulma tähän on omien voimavarojen vahvistaminen. Tyypillisesti meillä on monenlaisia työhön liittyviä ja henkilökohtaisia voimavaroja, joista emme aina ole edes tietoisia. Voikin olla mielekästä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan, mitkä ovat niitä asioita, jotka työssä auttavat jaksamaan? Mitkä asiat auttavat saavuttamaan tavoitteita tai lisäävät motivaatiota ja innostusta työhön? Miten voin lisätä näitä tekijöitä? Entä mitkä omat henkilökohtaiset voimavarat ovat aiemmin auttaneet selviytymään haasteista? Mitä vahvuuksia minulla on? Mitkä asiat ovat elämässäni merkityksellisiä ja voimaa antavia? Miten voin näitä voimavaroja valjastaa nyt oman hyvinvointini tueksi? Samaan tapaan voimme tunnistaa voimavarojamme ja vahvistaa niiden käyttöä myös työyhteisöissämme.

Toinen lähestymistapa stressin kanssa toimeen tulemisessa on löytää keinoja rauhoittaa oman kehon stressireaktiota. Stressi aikaansaa monenlaisia hermostollisia ja hormonaalisia muutoksia automaattisesti. Näiden fysiologisten reaktioiden rauhoittamiseen voi etsiä itselleen sopivaa tapaa esimerkiksi erilaisten rentoutumis-, tietoisuustaito- ja hengitysharjoitusten avulla. Luontoympäristöjen tarjoamia mahdollisuuksia ei myöskään kannata unohtaa. Luonnossa oleilulla on tutkitusti monenlaisia myönteisiä vaikutuksia kehomme fysiologiseen tilaan sekä myös esimerkiksi mielialaan ja keskittymiskykyyn.

Myös palautumisesta, unesta, liikunnasta ja terveellisistä ravintotottumuksista huolehtiminen tukevat stressinhallintaa. Erityisesti stressin lisääntyessä olemme kuitenkin usein valitettavasti taipuvaisia karsimaan juuri näistä. Tasapainon löytäminen arkeen tekemisen ja vapaan välille on merkityksellistä. Työ vaatii vastapainokseen levon. Kulutetut energiavarannot on korvattava uusilla.

Tärkeää on myös pysähtyminen hetkeksi omien ajatusten ja tunteiden äärelle. Uskallus kohdata omat tunteensa tilanteessa. Kuulla, mistä ne kertovat. Mahdollisuus peilata omia tulkintojaan ja uskomuksiaan, ehkä haastaakin itseään tarkastelemaan asioita eri näkökulmista. Jos en voi muuttaa jotakin konkreettista, voinko muuttaa suhtautumistapaani asiaan? Tällainen reflektointi voi olla vielä rikkaampaa, mikäli rinnalla on joku, jonka kanssa ajatuksiaan ja tunteitaan voi avoimesti ja turvallisesti puntaroida.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

Hakanen, J. (2011). Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/tyon-imu-opas/

Kinnunen, U. (2019). Työstressi ja siitä palautuminen. Teoksessa Heiskanen, T., Syvänen, S. & Rissanen, T. (toim.) Mihin työelämä on menossa? – tutkimuksen näkökulmia. Tampere: Tampere University Press, 217-244. http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201911296426

Manka, M-L. (2015). Stressikirja. Mistä virtaa? Helsinki: Talentum

Nummelin, T. (2020). Hallitse stressiä. Tunnetaidoilla irti paineista. Atena Kustannus.

Pietikäinen, A. (2014). Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Helsinki: Duodecim.

Työnohjaus ammatillisen kasvun ja työssä jaksamisen tukena

Työnohjaus aiheuttaa käsitteenä ajoittain hämmennystä. Käsite saattaa johtaa ajattelua harhaankin siinä mielessä, että kyse ei ole varsinaisesti kenenkään työn ohjaamisesta. Selvennetäänpä siis hiukan, mitä työnohjauksella oikein tarkoitetaan.

Työnohjaus voidaan määritellä ammatillisen kehittymisen prosessina, jossa ohjattava tarkastelee työhön liittyviä ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tunteitaan. Työnohjaaja toimii tämän oppimisprosessin ohjaajana. Työnohjaaja ei anna suoria neuvoja, vaan keskiössä on ohjattavan oma ajatteluprosessi. Ohjattavalla onkin työnohjauksessa mahdollisuus jäsentää työtään ja omaa rooliaan työssä, tarkastella työhön liittyviä ajattelu- ja toimintamallejaan, käsitellä työhön liittyviä haastavia tilanteita sekä purkaa työn aiheuttamaa tunnekuormaa. Työnohjaus on tavoitteellista. Se kytkeytyy aina myös ohjattavan perustehtävään organisaatiossa ja voi palvella osaltaan myös laajemmin organisaation toiminnan kehittymistä. Prosessissa olennaista on jatkuva arviointi, jossa edistymistä peilataan alussa asetettuihin tavoitteisiin. Työnohjaus on kestoltaan tyypillisesti pitkähkö prosessi, joka edellyttää ohjattavan omaa motivaatiota ja sitoutumista. Pysyvät syvemmän tason muutokset vaativat aina aikansa.

Työnohjauksella on jo pitkä historia mm. sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla, jossa työnohjauksella on perinteisesti pyritty varmistamaan työn laatua, työssä jaksamista sekä ammatillista kehittymistä. Työnohjaus on kuitenkin hiljalleen saanut ansaitsemaansa jalansijaa myös muilla sektoreilla ja yritysmaailmassa.

Miksi sitten työnohjausta? Työnohjaus voi tutkitusti edistää mm. ohjattavan ammatti-identiteetin vahvistumista, tukea ammatillista kehittymistä, lisätä yhteistyön toimivuutta ja parantaa työssä jaksamista, motivaatiota sekä työn laatua. Työnohjauksen on todettu myös lisäävän itsetuntemusta sekä edistävän johtajuuden kehittymistä. Työnohjauksen myönteisten vaikutusten voidaan tutkimusten perusteella odottaa heijastuvan laajemminkin työyhteisöön ja organisaatioon, myös taloudellisten hyötyjen näkökulmasta esimerkiksi sairauspoissaolojen vähentymisen ja tuottavuuden kasvun kautta.

Tässä ajassa työelämä on monien haasteiden äärellä. ”Etävuosi” on haastanut johtamisen, itsensä johtamisen ja yhteenkuuluvuuden. Kulunut vuosi on tuonut paljon epävarmuutta, vaatinut joustoa ja sopeutumista. Uusia toimintatapoja on täytynyt rakentaa, nopeastikin. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksen tulokset kertovat työuupumuksen ja työssä tylsistymisen lisääntyneen. Yksi keino tässä ajassa työssä jaksamisen, itsensä johtamisen ja johtamisen tukemiseen on työnohjaus. Se tarjoaa paikan tarkastella omaa toimintaa ja etsiä keinoja tehdä työtään kestävällä, ammatillista kasvua ja hyvinvointia edistävällä tavalla.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

Alhanen, K., Kansanaho, A., Ahtiainen, O-P., Kangas, M., Soini, T. & Soininen, J. (2016). Työnohjauksen käsikirja. Helsinki: Books On Demand.

Hakanen, J. & Kaltiainen, J. (2021). Miten Suomi voi? -tutkimus: Työhyvinvoinnin kehittyminen loppuvuodesta 2019 loppuvuoteen 2020. Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/tutkimushanke/miten-suomi-voi/

Keski-Luopa, L. (2018). Kohti kokonaisvaltaista työnohjauksen teoriaa. Työnohjaus intersubjektiivisena kehitysprosessina. Jyväskylä: Metanoia Insituutti.

Paunonen-Ilmonen, M. (2001). Työnohjaus – toiminnan laadunhallinnan varmistaja. Helsinki: Sued Management Oy. (4. painos, 2015)

Paunonen-Ilmonen, M. & Heinonen, U. (2015). Työnohjaus- ja coachingtoiminnan vaikuttavuus. Helsinki: Sued Management Oy.

Suomen Työnohjaajat ry. https://www.suomentyonohjaajat.fi/